Luonnossa

Kallioita, nummia, metsiä, soita, lampia, rantoja, niittyjä… Turun saaristo on riemunkirjava mosaiikki erilaisia elinympäristöjä ja niiden kohtaamisia. Keskieurooppalaistyyppisen lehdon hämyisistä tunnelmista on vain muutama loikka matkaa Tunturi-Lappia muistuttavaan karuun ja avaraan maisemaan. Rakkolevän muodostamat paikoitellen sankat vedenalaiset metsät kuhisevat elämää, samoin laajat sinisimpukkayhdyskunnat, jotka  puhdistavat vettä ja rakkolevän tapaan tarjoavat ruokaa ja suojaa useille pienille eläinlajeille. Luontotyyppien loputtomuus on Saaristomeriluonnon monimuotoisuuden perusta ja syy siihen, että Saaristomeren monimuotoisuus on Suomen korkein.

Vähävetisenä ja nuorena murtovetenä Itämeri on herkkä vesistö, johon ihmistoiminnan vaikutukset aiheuttavat nopeasti radikaaleja muutoksia, suurimpana ongelmana nyt rehevöityminen. Maatalouden ravinnehuuhtoumien, kalankasvatuksen ja jätevesien sisältämät ylimääräiset ravinteet aikaansaavat sairaalloisen runsasta levänkasvua ja poikkeuksellisen runsaita sinilevämassoja. Kasvintuotannon kiihtyessä eläinplankton runsastuu, vesi samenee, auringonvalo ei ulotu yhtä syvälle kuin ennen, lajisto yksipuolistuu ja lajien väliset runsaussuhteet muuttuvat. Esimerkiksi rakkolevävyöhyke on kaventunut merkittävästi laajoilla alueilla, särkikalat menestyvät arvokalojen kustannuksella ja rannat limoittuvat.